, , ,

She’s dancing with strangers, falling apart / Waiting for Superman to pick her up in his arms



Moikka ! En ole kuollut myrkkykäärmeen pistoon, mutta sairaana kylläkin. Viime perjantaina taisi mennä sen verran lujaa että jälkiseurauksena iskikin 40asteen kuume. Sängynpohjalla onkin tullut siis vietettyä suurin osa viikosta. Työt olen kuitenkin hoitanut lähes normaalisti.  Tristan tosin vei tänään pojat kouluun, että mä sain jäädä sänkyyn lepäämään.


Mutta anyway takaisin siihen petolliseen perjantaihin ! Mulla oli siis synttärit, jonka kunniaksi päätettiin lähteä maistelemaan viinejä. Aamulla kävin heittämässä auton Annalle, josta suunnattiin yhdessä keskustaan. Meillä oli vähän ylimääräistä aikaa ennenkun Sam ja Josh oli tulossa hakemaan meitä, joten käytiin etsimässä mulle kenkiä ja selvittämässä mun liittymäongelmaa, kumpaakin tuloksetta. Siinä puolenpäivän aikaan otettiin sitten suunnaksi Swan Valley ja sen lukuisat viinitilat. Käytiin parilla eri viinitilalla, tislaamolla, golfaamassa ja ties mitä muuta. Lähes jokainen viinitila tällä tarjoaa ilmaisia maistiaisia, ja voin sanoa, että meinas olla jo aika petollista ihan ensimmäisen paikan jälkeen.  

Olen nauranut kohta viikon tolle vihreäasuiselle miehelle :D
Illemmalla mentiin sitten Joshin ja Adamin kämpälle "alottelemaan", josta suunnattiin vielä baariin. Kohokohta oli kyllä varmaa se kun yks kaveri vei mut Kings Parkiin katsomaan kaupungin valoja + tähtiä. Olin kuullutkin jo paljon kehuja siitä, kuinka upealta siellä näyttää. Meillä oli kokonaisuudessa aivan älyttömän ihana päivä ja ilta ja en voi olla kuin kiitollinen siitä kuinka ihania ihmisi olen täältä jo löytänyt. :)

Todistusaineistoa siitä että mä olen golffannut!

Synttärilahja aussiperheeltä, ruusukultainen rannekoru johon oon ihan rakastunut!
Lauantaiaamu ei sitten enää ollutkaan ihan niin mukava. En edes muista millon olen viimeksi kärsinyt krapulasta (ehkä siksi etten myöskään muista millon olen viimeksi juonut jos ei läksiäisiäni lasketa), mutta lauantaina iskikin sitten senkin edestä. Luulin oikeasti kuolevani, mutta kamala olo selittyikin jälkikäteen nousseella kuumeella. :D Lauantaipäivä vietettiinkin sitten Annan ja lasten kanssa kotona kun Tristan ja Erica lähti juhlistamaan kymmenenvuotis hääpäiväänsä. Meillä oli yllättävän hauskaa leikkiessä, leipoessa ja kokkaillessa heikosta olosta huolimatta. :)

Anna aikoo selvästi tappaa kuvaajan golfmailalla


Me oltiin taas maailman surkeimpia kameran kanssa ja oikeastaan yhtään kuvia itse paikoista ei ole (hyvä syy mennä uusiksi, hehe). Mutta kuitenkin teidän iloksi näitä kauniita kuvia meidän naamoista kuitenkin löytyy.. Näitä on nimittäin vaihteeksi kamera täynnä (Senja tulee ihan sua ja meidän facetimeja ikävä <3)

, ,

Back to KL

Okei lupailin aiemmin kertoa vielä lisää Kuala Lumpurista niin tässä olis nyt vähän jotain. Asuin siis Sunshine Bedz nimisessä hostellissa, jolle en voi antaa muutakuin kehuja. Paikka oli todella siisti ja hyvässä kunnossa + ilmapiiri oli aivan mahtava. Omistaja ja muut työntekijät olivat älyttömän hyviä tyyppejä ja heidän kanssa tulikin vietettyä iltaa useampaankin otteeseen. Hostelli on myös tosi kivalla sijainnilla. Alueen nimi on Bukit Bintang ja lähistöltä löytyy valtavia ostoskekuksia, katukeittiöitä, baareja, etc. Keskustaan matkaa ei ole paria kilometria enempää ja se taittui helposti kävellen. Myös monorail kulkiee aivan vierestä ja sillä pääsee helposti esimerkiksi juna-asemalle.


Nähtävyyksiä tuli kierrettyä jonkin verran. Yhtenä päivänä kävin Menara Towerissa katselemassa maisemia. Valitettavasti valitsin vähän huonon päivän tähän kun oli sen verran pilvistä ettei aurikoa pahemmin näkynyt. Olin siellä vielä auringonlaskun aikaan, jolloin näkymät olisivat kuulema olleet aivan upeat jos vain olisi pilvien raosta jotain nähnyt. 


Reissun aikana mulla oli tarkoituksena vierailla yhdessä tietyssä temppelissä, jonne sitten yksi päivä lähdin Patrickin neuvojen mukaan suunnistamaan. Löysin tieni China Townille asti, jossa sitten kysyin neuvoa yhdeltä kiinalaiselta mieheltä joka ei oikein tainnut tajuta mitä hain takaa, vaan neuvoi minut vaan lähimpään temppeliin joka ei kyllä ollut kovinkaan näkemisen arvoinen. Siitä matkaa jatkettuani löysin toisenkin temppelin, joka oli edellistäkin tylsempi. Näiden jälkeen olin saanut jo tarpeekseni temppeleistä, joten päätin suosiolla suunnistaa seuraavaa kohdettani kohti. 


Tarkoitus oli siis mennä Botanical Gardensiin jonne pitkän matkan vuoksi nappasin suosiolla taksin. Valitettavasti onnistuin hyppäämään väärään taksiin, sillä kuski yritti huijata mua about joka asiassa, eikä edes tiennyt mihin oli mua viemässä. Lopputuloksena päädyin hyppäämään ulos taksista vielä kauempana kuin mitä alunperin olinkaan ja muutamaa ringittiä köyhempänä. Siinä vaiheessa ei enää hirveästi huvittanut toista taksia ottaa, vaan päätin urheasti kävellä puutarhoille. Matkaa oli siis joku viitisen kilometriä ja celsiusasteet siinä 35 kieppeillä. Tietenkään en ollut syönyt kunnollista aamupalaa ja vesipulloakaan ei ollut matkassa. Kaikki meni suhteellisen hyvin siihen asti kun jo melko lähellä kohdetta onnistuin ajatusvirheessä ottamaan väärän suunnan risteyksestä. Kävelin siis turhaan lähemmäs 10 kilometriä ja löysin itseni sieltä mistä lähdinkin, great.


Tässä vaiheessa olin jo niin turhautunut ja vittuuntunut että meinasin lähtä suosiolla hostellille nukkumaan, mutta onneksi satuin vielä antamaan yhden mahdollisuuden. Kysyin vastaantulevalta kiinalaiselta mieheltä neuvoa, ja hän paljastui maailman herttaisimmaksi tapaukseksi. Lähti saattamaan mua oikeaan suuntaan ja vaikka mitä. Lopulta sitten kuitenkin nappasin vielä toisen taksin, täll kertaa osaavan ja mittarillisen kaverin ja pääsin vihdoin perille. Puutarhat oli todella kauniit ja hieman harmitti, että pääsin sinne vasta niin myöhään eikä aikaa ollut enää kuin pari tuntia. Siellä olisi ollut mukava nauttia vaikka lounasta.


Tough mudder

Elikkä olin tossa muutama viikko sitten Tough Mudder nimisessä tapahtumassa. Lauantain työskentelin vapaaehtoisena ja päivä oli ihan älyttömän hauska. Mentiin sinne yhdessä muutaman muun au pair tytön kanssa (jotka tosin feidasin aika pian heh...). Päästiin iloksemme avutstamaan maaliviivalle, jossa aluksi täytettiin vesimukeja väsyneille kilpailijoille. Sitä kun oli tehty jonkin aikaa, niin mä pääsin mun toivomaanikin hommaan, elikkä ihan siihen maaliviivalle laittamaan niitä headbandeja kilpailijoiden päähän. En olisi ikinä uskonut kuinka hauskaa sekin voi olla. Oli hauska seurata miltä ihmiset näyttivät siinä vaiheessa kun pääsivät maaliin asti. Osa oli umpimudassa ja aivan kuolleen näköisiä, kun taas jotkut näyttivät siltä kun olisivat tulossa kevyeltä sunnuntaikävelyltä, hah. Sain myös varmaan tuhansia mutahaleja ja näytin loppujenlopuksi siltä että olisin itsekin kyseisen radan juossut. Sitten jossain vaiheessa kun rupesi auringonpaahteessa seisominen ottaa päähän niin siirryin sitten kaljatelttaan auttelemaan.


Mähän en siis olisi saanut kyseiseen rataan osallistua, mutta siinä lauantaina tapahtumaa seuraillessa mä päätin että hitot lääkäreistä, mähän juoksen tän huomenna. :D Ja näinhän siinä sitten kävi. Sunnuntaina laitoinkin sitten herätyksen kuudelta soimaan ja tytöt tulivatkin mut pian nappaamaan kyytiin ja ajettin takaisin tapahtumapaikalle. Hieman siinä papereita täytellessä ja odotellessa rupesi jo jännittämään. Ratahan on siis 20kilometriä pitkä ja sisälsi 18 erilaista estettä. Esteethän ovat siis Britannian armeijan erikoisjoukkojen suunnittelemia, että mistään ihan leikistä ei ole kyse. Osallistuttaessa pitää siis allekirjoittaa niin kutsuttu "Death Waiver", jossa otat kaiken vastuun itsellesi ja luovut oikeudesta haastaa järjestäjän oikeuteen jos loukkaannut, kuolet tms. Tapahtumia on järjestetty muistaakseni kolmen vuoden ajan, ja yksi kuolemantapaus on ollut. Luunmurtumia ja muita loukkaantumisia sitten huomattavasti enemmän.


Esteet saatta tosiaan vähän vaihdella eri tapahtumapaikkojen mukaan. Perthistä löytyi muunmuassa mudassa ryömimistä, jäävedessä sukeltamista, kolme metristen seinien yli kiipeilyä, sähköshokkeja ja köysiratoja. Matkan varrella oli myös kaikenlaisia hauskoja opasteita ja kylttejä, sekä vapaaehtoisia huutelemassa kannustuksia juoksijoille. Koko rata oli siis ihan älyttömän hauska! Rankka se myös oli, sitä en kiellä. Me vielä hölkättiin ensimmäiset kymmenen kilometria taukoamatta (esteitä lukuunottamatta siis) niin kyllä siinä alkoi jo loppuvaiheessa lihakset olemaan hieman hellänä. :D Oli myös hauska nähdä kuinka ihmiset olivat panostaneet asuihin. Erilaisia tiimipaitoja tuli nähtyä, kuin myös onezieita, miehiä tutuissa, jne. :D 


Maaliviivan jo näkyessä piti juosta viimeisen esteen läpi: mutaa, heinäpaaleja, vettä, kuoppia, sekä pääosassa 10 000 volttia sisältäviä sähkönauhoja jotka antoivat kivoja shokkeja niihin osuessa. Ja niitä oli tosiaan niin paljon, että olisi täysi mahdottomuus olla ottamatta osumaa. Maaliin päästyä olikin sitten aika mahtava fiilis. Palkinnoksi jokainen kisaaja sai siis headbandin, t-paidan, ja yhden bissen. Jokainen mut tunteva tietää, että mä en hirveemmin olutta juo, mutta pakko kyllä myöntää, että tossa vaiheessa maistu aika pirun hyvältä.





Kokonaisuudessa oli siis aivan mahtava viikonloppu. Meillä meni radassa aikaa vähän reilu 3 tuntia, keskiarvo on muistaakseni 3,5-3,75h. Elikkä ihan hyvä suoritus. Ja pointtinahan tosiaan ei ole suoritusaika, koska kyseessä ei ole kilpailu. Tarkoituksena onkin siis tiimityö ja itsensä haastaminen. Ja kyllä ainakin jokainen kehen mä törmäsin radan aikana toimi tämän mukaan. Kaikki auttoi kaikkia, eikä ketään jätetty yksin. Aivan sama oliko tuttu vai tuntematon. Mä aion siis aivan ehdottomasti juosta tämän vielä uudelleen jossakin, ehkä jo ensi vuonna. :) 




, , , ,

Everything that drowns me makes me wanna fly



Heippa taas! Täällä arki rullailee ihan normaalisti. Ollaan käyty poikien kanssa pyöräilemässä ja Sethin kanssa harjoiteltiin temppuja BMX-radalla (voitte kuvitella miltä näytti kun mä yritin vetää niitä esteitä..::D). Muuten päivät on taas kulunut treenaillessa, rannalla käydessä ja muuten vaan hengaillessa. 


Toissa viikolla käytiin yksi päivä Annan kanssa Harbour Town nimisessä outlet paikassa etsimässä meille vaatteita Neon Runiin. Kivat asut onneksi löydettiinkin vaikka etsiä saatiin aika kauan.. Paikka oli kyllä siinä mielessä melko huvittava, että vaikka kyseessä oli olevinaan outlet, niin siellä oli paljon liikkeitä joissa tuotteet olivat ihan normaaleilla hinnoilla ilman mitään alennuksia.. Mutta kyllä sieltä muutamia löytöjäkin tuli tehtyä. 

Neon Run oli siis viikko sitten ja tapahtuma oli ihan super hauska. Olin ihan yllättynyt kuinka suuri tapahtuma loppujen lopuksi olikaan. Osallistujia oli yli 8000 jos oikein muistan. Tapahtuma järjestettiin siis Claremontissa ja homman nimi oli juosta 5 kilometrin matka showgorundeilla ja sen jälkeen oli afterpartyt. Juoksureitistä oli tehty erikoinen erilaisilla valoilla, koristeilla ja musiikilla. Me tosiaan juostiin Annan kanssa koko matka, mutta valitettavan monet vaan kävelivät ja pysähtyivät kuvailemaan kesken kaiken jne. Noh, kukin tavallaan. Maaliin päästyä tunnelma olikin sitten lähinnä festarimeinikiä. Mun mielestä ehkä parasta tässä oli se, että vaikka siellä alkoholia tarjoiltiinkin, niin humalaisia ihmisiä ei pahemmin kuitenkaan näkynyt ja tunnelma oli tosi leppoisa. :) 








Samana viikonloppuna lähdettiinkin sitten taas veneilemään sunnuntaina. Alunperin suunnitelmana oli mennä Rottnest Islandille, mutta lähdettiin sen verran myöhään liikkeelle, että jätettiin tämä reissu suosiolla toiseen kertaan. Päädyttiin siis veneilemään jokea ja merta pitkin Fremantleen, jossa käytiin lounaalla ja muuten vaan nauttimasta päivästä. Käytiin taas myös uimassa useammassa eri paikassa ja joku kamala rapu onnistui nappaamaan mua kantapäästä kun kävelin rantavedessä, hyvä etten saanut sydänkohtausta. :D 





Viime perjantaina taas mentiin Annan kanssa elokuviin katsomaan uusi Thor. Hauskaa oli niinkuin aina, vaikkei elokuva mikään päätähuimaavan erikoinen ollutkaan. Lauantaina taas otin suunnaksi Ikean, sillä olin kuullut huhua, että sieltä löytyisi ruisleipää. Noh valmista ruisleipää ei kuitenkaan löytynyt, mutta sellainen valmis mix josta voin itse sitä leipoa, kelpaa! Samalla löysin myös glögiä, pipareita, mustikkamehua, irtokarkkia ja näkkileipää. Siellä oli vaikka mitä muitakin herkkuja ja meinasin seota kun yritin hillitä itseni etten kaikkea osta. :D 

Ikean jälkeen suuntasinkin sitten keskustaan hoitamaan muutamia asioita. Olin luvannut Ericalle, että haen hänelle erään rannerenkaan Tiffanysilta ja Nespressosta kahvia. Kun nämä olin saanut hoidettua, otin suunnaksi Mt. Lawleyn ja Beaufort Street Festivalin, jonne menin moikkaamaan Annaa. Anna oli siellä Caran (Annan hostlapsi) ja Caran kavereiden kanssa. Tapahtuma oli ihan mukava, tosin siellä oli aivan liikaa ihmisiä. Löysin kuitekin kookospähkinäkojun joten oli sen arvoista. :)




Illan olinkin sitten luvannut toimia lastenvahtina, kun Tristan ja Erica olivat menossa naapurin 40vuotis juhliin. Muutettiin kuitenkin hieman suunnitelmaa ja minä ja pojat lähdettiinkin mukaan, tarkoituksena tulla sitten kuitenkin aikaisemmin kotiin laittamaan pojat nukkumaan. Juhlat oli ihan mukavat, mutta olihan siellä vähän orpo olo kun ei oikein ketään tuntenut. 





Sunnuntaina lähdettiinkin sitten taas veneilemään. Tällä kertaa meitä oli matkassa mukana myös Jason ja Ashley. Tarkoituksena oli pyytää rapuja ja muutama saatiinkin napattua. Valitettavasti yhtä lukuunottamatta nappaamamme ravut olivat liian pieniä, joten jouduttiin heittämään ne takaisin mereen. Mä olen kerennytkin jo valittaa, että miksi en ole vielä bongannut yhtään haita tai delfiiniä, vaikka niitä pitäisi olla jokapaikassa. Noh, en vielä kumpaakaan näistä bongannut, mutta hylkeen kuitenkin! Hieman säikähdettiin kun oltiin yhdessä rannassa uimassa ja siinä se hylje vain uiskenteli leppoisasti parin metrin päästä. Se oli valtava. :D





Tällä viikolla olis suunnitelmissa ehkä mennä snorklailemaan + vierailemaan jollain viinitilalla, katsotaan miten käy.