, , ,

By the cracks of the skin I climbed to the top / I climbed the tree to see the world / When the gusts came around to blow me down / Held on as tightly as you held onto me

 
Laskeskeltiin eilen illalla Tristanin kanssa, että olen ollut täällä nyt reilu pari kuukautta. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että siitä on vain kaksi kuukautta kun tulin Australiaan. Ei vain mahdu mun aivoihin, että miten niin lyhyessä ajassa on tapahtunut niin paljon? Olen ollut telttailemassa, vesihiihtämässä, festareilla, läpäissyt tough mudderin, veneillyt ja ravustanut useampaan otteeseen, tavannut vaikka kuinka paljon uusia ihmisiä, löytänyt ystävän ja vaikka mitä muuta. Se hetki kun astelin turvatarkastusjonoon Helsinki-Vantaalla kyyneleet silmissä ja halasin ystävät ja perheen läpi (vähintään kymmenen kertaa) tuntuu aivan käsittämättömän kaukaiselta. Siitä ei ole kuin 77 päivää. Näiden päivien aikana olen kasvanut ja muuttunut ihmisenä aivan uskomattoman paljon. Olen oppinut monia asioita itsestäni joihin en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota. Esimerkiksi olen tajunnut kuinka paljon rakastan vettä. Minne ikinä joskus asetunkaan niin haluan, että asun lähellä joko merta, jokea tai järveä. Noin viikko sitten näin unta, jossa olin takaisin suomessa ja koulussa tappelemassa lopputöiden kanssa. Se stressi ja ahdistus minkä tunsin siinä unessa sai minut ymmärtämään, että vuoden mittainen tauko opinnoista ei taidakkaan minun kohdallani riittää.



Nämä kaksi kuukautta ovat tehneet minusta paljon itsevarmemman ja olen oppinut rentoutumaan ja nauttimaan pienistä asioista. Se kuinka yksi tekstiviesti oikealta ihmiseltä saa hymyn kasvoille loppu päiväksi. Se kuinka huomaat, että kykenet taistelemaan pelkojasi vastaan ja kuinka helppoa se lopulta onkin. Se kuinka lähes tuntematon pieni lapsi huutaa nimeäsi ja juoksee syliisi koulun pihalla. Se kuinka jostain ihmisestä on tullut alle kahdessa kuukaudessa sinulle niin läheinen, että voit kertoa hänelle koko elämäntarinasi mitään poissulkematta. Se kun paistat onnistuneesti elämäsi ensimmäiset pihvit ja syöt niitä itsekin hymysuussa (minne se kasvissyöjä katosi?). Se kun huomaat ettet ole meikannut yli kuukauteen. Se kun lähikauppasi työntekijä tietää jo sisään astuessasi mitä olet tullut hakemaan ja kyselee aidosti kiinnostuneena päivästäsi. Se kun huomaat, että jokaisella mukanasi kantamalla korulla on tärkeä merkitys. Se kuinka et osaa olla surullinen tai katkera, vaan uskot että kohtalo hoitaa jos on hoitaakseen. Se kun voit sanoa ääneen olevasi onnellinen sitä aidosti tarkoittaen. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin.

Onnellisuus, minkä olen löytänyt itsestäni täällä johtuu uskoakseni pitkälti vapaudesta. Olen vapaa tekemään mitä haluan ja menemään minne tahdon. Tästä vapaudesta en ole valmis luopumaan ihan hetkeen. Se, että mitä aion nyt sitten tehdä opiskelun ja paikoilleen asettumisen sijaan on täysin auki. Ehkä jään Australiaan pidemmäksi ajaksi, ehkä jatkan matkaa jonnekkin muualle, kuka tietää.




Varsinaista ikävää en ole kokenut, ja se kertoo siitä, että olen tehnyt oikean päätöksen. Tottakai välillä tulee hetkiä, kun kaipaa jotain ihmistä tai miettii kuinka kiva olisikaan istua kynttilänvalossa ja katsella lumisadetta ikkunasta. Kuitenkaan kertaakaan en ole toivonut olevani takaisin Suomessa. Sen jälkeen kun astelin lentokoneeseen, en ole itkenyt kertaakaan. Muutaman kerran skypeillessä tai kirjan (tiedätte kyllä mistä kirjasta kyse) sivuja selaillessa on tullut hetkellisesti sellainen olo, että nyt se itku sitten tulee. Eipä ole näkynyt. Ainiin, mutta onhan minulla ollut aivan jäätävä ikävä karjalanpiirakoita!


Alunperinhan minulla oli tarkoitus asua tässä perheessä 8-10 kuukautta, mutta nyt suunnitelmat ovat muuttuneet. Perth on aivan ihana paikka ja pidän perheestäni todella paljon. Kuitenkin huomaan koko ajan ajattelevani ja suunnittelevani reissaamista ja matkan jatkamista. Tällä hetkellä aikomuksenani on sitten nostaa rinkka selkään jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Meillä on Annan kanssa suunnitelmissa aluksi ottaa kaikki ilo irti länsirannikosta ja ajaa ylös Darwiniin asti. Darwinista saatamme suunnata Alice Springsiin, tai vaihtoehtoisesti suoraan itärannikolle. Sen tarkempia suunnitelmia ei ole eikä ole aikomuksena tehdäkkään. Mistä sitä tietää toteutuuko nämäkään? Mennään sinne minne tie vie.

"Do not follow where the path may lead. Go instead where there is no path and leave a trail"
-Ralph Waldo Emerson


PS: Hitto mä aina naureskelen näile vuodatusteksteille ja nyt sitte julkaisin sellaisen itse. Hups.

8 comments

  1. Moikka! Oon ite lukion 2lk ja tahtoisin lähtee myös AuPairiks Australiaan... Meniks sä siis jonkun järjestön kautta vai miten? Ja paljon suunnilleen lennot maksaa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi! Mä tulin ihan omatoimisesti ilman järjestöä. En suoraan sanoen näe mitään järkeä syytää rahaa järjestöihin kun homma toimii hyvin ilmankin. + Se apu mitä olen kuullut ihmisten järjestöiltä saaneen ongelmien tullessa on naurettavan olematonta. Hyviä nettisivuja perheiden löytämiseen on aupairworld ja thebestaupair. Myös facebookin aupair ryhmät (kaupungeittain) on hyvä keino perheen etsintään jos on valmis aloittamaa lyhyellä varoitusajalla. Mähän lensin ensin Kuala Lumpuriin ja sieltä sitten Perthiin. KL lennosta maksoin 530€ ja Perthin lennosta jonkun reilu 100€. Menopaluut liikkuu tietääkseni siinä jossain 1200€ kieppeillä.

      Delete
    2. Okei, kiitos avusta! Mietin vielä, että paljonko kannattaa olla rahaa säästössä? Tai ku oon kuullu ettei sil aupair palkal iha pärjää vai miten itse oot kokenu tän? Ja kun jenkkeihin on ainakin järjestön kautta, että pitää olla 200h lastenhoitoa, niin tarviiko Australiaankin?

      Delete
    3. Mä en järjestökysymyksiin osaa vastata ollenkaan kun en sellaisia oo käyttänyt. Mulla ei ainakaan mitään varsinaista lastenhoitokokemusta ollut ollenkaan ennen tänne tuloa. Mä oon kyllä tähän mennessä pärjänny tolla au pair liksalla ja vähän siitä on säästöönkin jäänyt, mutta eihän se suuri toki ole. On mulla Suomestakin säästöjä mukana tottakai, mutten niihin täällä ollessa ole vielä koskenut. Nää riippuu ihan täysin siitä omasta rahankulutuksesta ja prioriteeteista. Kyllä kuitenkin jonkinlainen hätävarasumma olisi hyvä olla mukana.

      Delete
  2. Moikka! Päädyin lueskelemaan sun blogia kirjotuksia, kun oon itsekin miettinyt lähteväni. En oo osannu vielä päättää lähtisinkö Australiaan vaiko Uuteen-Seelantiin.. Noh, mut mietin näitä sun kirjotuksia lueskellessa, et vaikuttaa et sull olis paljon vapaa-aikaa, onko näin? Vai reissailetko vaa viikonloppusin? Tarviiko sinne au pairiks lähtiessä Working Holiday viisumin, paljon maksaa?
    Nii, ja sit mietin et miten tapasit Annan, jonkun sivuston kauttako? :) Entä minne päin Australiaa suosittelisit menemään, mikä olis hienointa aluetta asua? :) Anteeks kysymysvyöry, mut oon kiitollinen jos vastailet!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka! Kiva kuulla että säkin suunnittelet lähtöä, kumpikin maavaihtoehto kuulostaa hyvältä. Itse en ole Uuteen-Seelantiin vielä kerennyt mutta listalla se on ehdottomasti. Au pairit yleensä joo toimii WH-viisumilla. Toki jos vain pariksi kuukaudeksi tulee voi myös tulla turistiviisumilla kunhan tekee työt pimeästi, niinkuin au pairit muutenkin yleensä. Mä hain just mun toisen WH-viisumin ja maksoin siitä 420$AUD. Anna tapasin Perthien au pairien facebook ryhmän kautta. Samoin Lindan, muut ystävät löytyivätkin sitten milloi mistäkin, sillä niinkuin olen maininnutkin en pahemmin au pairien/backpackereiden kanssa ole hengaillut noita kahta lukuunottamatta. Toi että mihin päin riippuu niin täysin sinusta. Millaisista asioista nautit, minkä tyyppisessä paikassa haluaisit asua ja mitä odotat vuodeltasi. Niin ja se vapaa-aika. Riippuu aivan täysin perheestä, että millaiset työtunnit. http://aaradhela.blogspot.com.au/2014/07/au-pair.html tässä postauksessa kerron miten asia meni mun kohdalla. Jos on vielä lisää kysymyksiä niin laita vaan tulemaan. :)

      Delete
    2. Kiitos! Tuo linkkittämäsi postauskin auttoi paljon :)
      Haluisin myös kuulla mielipiteen au pairina olleelta, että jos saisit kelata aikaa taaksepäin ja valita uudestaan, olisitko mennyt au pairiksi vai mieluummin jonnekin farmille töihin, ja ehkä saanut enempi vapaa-aikaa? Entä miksi olisit valinnut niin? Huonoja ja hyviä puolia? :)

      Delete
    3. Kiva juttu. Tota tää nyt on vähän kakspiippunen juttu. Kummassakin on todella hyvät puolet ja se riippuu ihan siitä minkäläista elämää täällä toivoo. Jos haluaa sellasta jokapäiväistä normaalia arkea niin sitten au pair on hyvä tapa. Mutta jos haluaa enemmän raataa niskalimassa aluksi ja sitten seikkailla ilman huolenhäivää farmi on ehdottomasti parempi idea. Farmeillahan sitä vapaa-aikaa ei sitten muuten ole sitäkään vähää mitä au pairina. Siellä vaan paiskitaan duunia ja kerätään rahaa. Mä en itseasiassa osaa sanoa mitä nyt tekisin. Mun au pair kokemukset oli suurimmalta osalta todella hyviä ja en niitä kadu, mutta välillä on mietityttänyt, että oliko se kuitenkaan minun kohdalle se oikea reitti. Toinen mitä voisin kyllä suositella kolmanneksi vaihtoehdoksi on nää pubi hommat. Näissä pääsee lähelle ihmisiä ja tutustuu todella paljon paikalisiin ja näkee sitä paikallista elämää, olematta yhdenkään perheen juoksupoika tai tekemättä töitä kellonympäri baanaaneja poimien. Oikeasti en tiedä. Kaikki on hyviä vaihtoehtoja ja vuodessahan sitä kerkeää vaikka vähän kaikkea kokeillakkin. :) Au pair hommaan jos lähtisin niin en ehkä nyt suostuisi 4 kuukautta pidempää sitoutumiseen. Mieti niitä omia prioiriteetteja ja toiveita mitä vuodeltasi haluat. :) Ja aina voi vaihtaa muista se.

      Delete