, , ,

We're a thousand miles from comfort / We have traveled land and sea



Moikka! Mulla käynnisty eilen viimenen työviikko Perthissä. E tuli takaisin sunnuntai yönä, ja eilinen vietettiin koko perheen kesken kotona. Myös muutamat sukulaiset ja ystävät kävivät vierailulla päivän mittaan. Tänään mä sitten tiputin pojat kouluun normaalisti ja nyt teen välikuolemaa omassa huoneessa. Mulla ois vaikka mitä tehtävää, pyykin pesua, pakkailua, medicaressa ja apteekissakin pitäis käydä jnejne. Suoraan sanoen en vaan jaksa. Olin viime yönä hereillä vielä viiden aikaan, ja kun lopulta torkahdin, niin varikset alottivat kauniin konsertin tossa mun ikkunan alla. Eli kuten arvata saattaa ei sitä unta senkään jälkeen tullut. Valitin tossa hetki sitten T:lle näistä variksista, ja hän näytti mulle kuinka on leikannut hyttysverkkoon muutamat reiät sitä varten, että pystyy niistä ampumaan. Melkei laillista. :D


Viime keskiviikkona oli Annan synttärit, joten käytiin porukalla yhdessä japanilaisessa paikassa syömässä. Meitä oli 7 hengen poppoo ja naurua riitti pitkälle iltaan. Viikonloppukin meni suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Käytiin perjantaina Jennyn ja Annan kanssa yhdessä kivassa baarissa/ravintolassa syömässä mereneläviä ja tuhoamassa pullollinen viiniä. Lauantaina taas mentiin veneilemään kavereitten kanssa, käytiin mm yksissä raft up bileissä ja rottnestilla. Tää raftup oli sen suhteen hieman koominen, että kyseessä oli maksullinen tapahtuma. Mehän  ei tosiaan mitään maksettu, vaan iloisesti uitiin omalta veneeltä näille veneille. Jotkut ihmiset kattoivat meitä kieltämättä hieman vittuuntuneesti. :D


Sunnuntaina käytiin tyttöjen kanssa Leedervillessä brunssilla. Oli ehkä paras aamupala/brunssi, jonka olen eläissäni syönyt. Mun annoksessa oli crepe, mikä oli täytetty kurpitsalla, paprikalla, fetalla ja ties millä. + Pari uppomunaa, pinaattia, rucolaa, ranskankermaa, maalaisleipää, bataattilastuja jne. NAM! Meillä meni kevyesti joku tunti, että saatiin annokset kokonaan tuhottua. Brunssin jälkeen yritettiin kehittää jotain rakentavaa tekemistä, mutta tuloksena päädyttiin istumaan reilu tunti mun autossa ja kuolemaan kuumuuteen. Lähdettiin sitten lopulta käymään parilla kaverilla Scarboroughssa. Illaksi suunnattiin vielä joenrantaan ulkoilmaelokuvateatteriin katsomaan sing-a-long versio Greasesta. Voitteko uskoa, että tää oli mulle ensimmäinen kerta, kun näin kyseisen leffan?! Paikalla tarjoiltiin myös ilmaista ben&jerry's jäätelöä, joten eipä siitä olisi sunnuntai paljoa paremmaksi voinut mennä. :D


Ensi viikonloppu on sitten mun viimeinen viikonloppu Perthissä vähään aikaan! Ihan uskomatonta, vastahan mä tänne tulin? Suunnitelmissa ainakin yhdet yliopistobileet ja kavereiden hyvästelyä. Mulla on vielä alkuviikosta pari päivää aikaa puuhailla erinäisiä juttuja, mutta ongelmalliseksi sen aiheuttaa autottomuus. Täältä korvesta ei nimittäin oikein julkista liikennettä löydy. Sen jälkeen onkin sitten aika sanoa heipat perheelle, ja torstaiaamuna pitäisikin jo herätä Balilta. Meillä kävi muuten ihan älytän tuuri hotellin kanssa. Päästiin yli puolta halvemmalla mitä kuvittelin ja vielä parempaan hotelliin kuin oli alunperin tarkoitus. En valita. Pahoittelut muuten järkyttävästä kuvien laadusta/puutteesta, mutta en vaan oo yksinkertasesti jaksanu kaivaa kameraa laukusta (+unohdin sen annalle).


, , ,

The feeling when you try to pack you backpack after 6months


, ,

And all I know is you've got to give me everything


Moikka ! Mun naama alkaa vihdoin olla normaalin kirjoissa. Lauantai meni tosiaan kotona makoillessa ja kavereille kiukutellessa. Mun tytöt oli kuitenkin niin ihania, että ne ilmesty illalla yllärinä kylään. Oltiin just T:n ja J:n kanssa tilattu pizzaa ja alottamassa leffaa kun Linda ja Anna ilmesty oven taakse skumppa pullon ja suklaalevyn kanssa. Meillä oli sitten oikein kiva ilta viidestään. Kunhan juoruiltiin, katsottiin leffaa ja litkittiin viiniä. Tytöt jäivät sitten lopulta yöksikin. Oli aika tukalat oltavat, kun nukuttiin kolmestaan mun sängyssä. Toki se on king size, mutta mä oon nyt tässä yksinäni tottunut nukkumaan milloin poikittain ja millon mitenkin päin. Onnistuin mm. jossain vaiheessa aamuyöstä iskemään Lindaa nyrkillä naamaan (Jade oon vissiin löytäny sun korvaajan). Aamulla sitten tytöt kovasti yritti suostutella mua niitten mukaan Lanceliniin, mutta mä olin melko negatiivinen idean suhteen. Ei ehkä paras ajatus lähteä sandboardaamaan kun naama ei tosiaan vielä ollut kunnossa. Noh lopulta T tuli siihen ja lähinnä ilmoitti että sähän lähdet. Eli mä sitten keräsin itteni ja hyppäsin suihkunkautta kyytiin. T pakotti mut myös lainaamaan siltä lippiksen naaman suojaksi. Käytiin nappaamassa myös Shannen naapurista ja lähdettiin matkaan. Mä en edes muistanut, että Lanceliniin oli niinkin pitkä matka, pari tuntia siinä meni körötellessä. Mä jouduin jossain vaiheessa kiipeämään vauvaistuimeen, kun keskipaikalla kököttäminen teki sen verran kipeää. Oli varmaan ihan hupaisa näky. 

Lancelinissa käytiin vuokraamassa sandboardit ja suunnattiin dyyneille. Mä tosiaan jätin itse ohjelman väliin ja tyydyin vain seuraamaan sivusta. Varmaan tunti siinä viihdyttiin kun tytöt kävi laskemassa vuorottain. Mä keskityin lähinnä ympärillä olevien 4x4 ja moottoripyörien kuolaamiseen. Kun saatiin hiekannielemisesta tarpeeksemme, otettiin suunnaksi Lancelinin "keskusta" myöhäisen lounaan merkeissä. Lounaan jälkeen suunnattiin takaisin Perthiin. Tultiin vielä tähän meille istuskelemaan vähäksi aikaa T:n, J:n ja S:n kanssa. S naureskeli, että mä näytin ihan eri ihmiseltä kun lauantaina kun istuin siinä hymykorvissa ja pölötin suu vaahdossa. No oli siinä ehkä kieltämättä pieni ero lauantain onezie hengailuun ja mökötykseen. Tytöt sitten jossain vaiheessa lähtivät suuntaamaan kotiin, ja me jäätiin vielä poikien kanssa pihalle juoruilemaan. Illalla sitten vielä skypettelin pitkästä aikaa äitin ja Even kanssa pari tuntia. Mä onnistuin tosiaan unohtamaan mun kameran akun kotiin, joten jouduttiin tyytymään Annan kameraan, joka valitettavasti näkyy kuvien laadussa. :/

,

Vaikeaa selittää ja ymmärtää, miten toisesta aina jälki jää

 
 Varoitus: postaus sisältää turhaa valitusta ja kitinää.

Päivät Perthissä vähenevät hurjaa vauhtia. En oikein tiedä miten päin olisi. Toisaalta odotan innolla uusia seikkailuja Queenslandissa, mutta toisaalta ikävä Perthiä kohtaan on jo kova. Hassua miten johonkin paikkaan ja tiettyihin ihmisiin voi kiintyä niin kovasti näinkin lyhyessä ajassa. Perthistä on tullut toinen koti, ja sillä tulee ikuisesti olemaan oma paikkansa mun sydämessä. Muhun ei ole vieläkään iskenyt koti-ikävä Suomea kohtaan. Perthiä ikävöin jo vaikken ole vielä edes lähtenyt.


Queenslandiin muutto on ruvennut arveluttamaan kovasti, ja hieman jo pelottaa, että teenkö suuren virheen. Tai oikeastaan ei itse Queenslandiin meno niinkään arveluta, vaan se, että tulen jälleen olemaan au pair. Vaikka mun mielestä au pairina olo on ollut älyttömän hieno kokemus, enkä tätä vaihtaisi mihinkään, niin kyllä se mietityttää, että jaksanko käydä koko hommaa läpi uudelleen. Moranbahin perheelle tulen vielä olemaan ihan ensimmäinen au pair, joten heillä tulee varmasti olemaan paljon totuttelemista asiaan. Yhtäkkiä heidän kotonaan asuu täysin vieras ihminen, joka vielä huolehtii heidän pienestä lapsestaan. Suoraan sanoen vituttaa jutella Annan kanssa tästä meidän muutosta, sillä hän on menossa farmille työskentelemään. Rehellisesti sanoen mä olen niin saatanan kateellinen etten kestä. :D Etenkin kun ei ole mikään hedelmänpoiminta homma kyseessä, vaan kunnon karjafarmi + asuinpaikkana toimii rantahuvila. Kyllä kelpais mullekkin. Argh. Ei kai tässä auta kun nieleskellä ja kestää oma tappionsa. Itsehän mä päätin sen Moranbahin paikan ottaa vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. No onneksi se on vain 3 kuukautta.



Ehkä tää kaikki johtuu nyt vaan tästä mun yleisvitutuksesta joka on tällä hetkellä vahvasti päällä. Mähän kävin siellä lääkärissä eilen, ja se vaan totes että selkeesti on joo allerginen reaktio naamassa ja komentona tuli antihistamiinin jatkaminen ja sisätiloissa pysyminen. Eli mä vietän viikonloppua tällä hetkellä onezie päällä, villasukat jalassa sohvalla maaten. Viihteenä toimii foxtel ja tietokone. Antihistaamini toki myös boostaa olotilaa niinkin kivasti, että edes tästä sohvalta nouseminen tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta. Eihän mulla toki olisi ollut vaikka mitä suunnitelmia näille vikoille viikonlopuille Perthissä.. Eilen keräsin itteäni sen verran, että kävin kaupassa hakemassa inkivääriä, chiliä, sitruunaa sun muuta aineenvaihduntaa boostaavaa settiä. Siinä toivossa että se vähän auttais tätä ihon paranemista. Noh päätin sitten myös että tarvitsen suklaata vitutuksen hoitoon. Siinä suklaahyllyllä seisoessani huomasin, että se suklaa mitä halusin oli loppuunmyyty. Mä en oikeastaan näitä muita aussisuklaita tunne, niin arvatkaapa mitä mä tein? Rupesin itkemään. Siinä sitten ohikulkijat tuijottaa ihmeissään kun mä seison yksin suklaahyllyn edessä tämän näköisenä ja itken. Kaupasta ulos selvittyäni soitin evelle ja itkin ja nauroin puhelimeen sellasella volyymilla, että Eve tuskin sai sanaakaan selvää mun puheesta. 



Nyt joku järjenjättiläinen varmaan toteaa, että nyt sille vihdoin iski koti-ikävä, kun se kauppareissulla itkee. Nope. Ei vieläkään. Tällä vollotukselle syynä ihan vain vitutus tämän naaman ja kotona istumisen takia (+menkat). On tää naisena oleminen rankkaa. Ja just kun edelleen päden siitä, että mulla ei ole koti-ikävää niin kuitenkin laitan postauksen kuvitukseksi kuvia Suomesta, tarkemmin sanottuna mun läksiäisistä. Ei tämä ei ole mikään piiloviesti ikävästä, kunhan halusin jotain kuvia tähänkin pätkään, ja muistin että noita kuvia en olekaan vielä julkaissut. Ja syykin selvisi nopeasti, huhhuh kuinka epätarkkaa ja synkkää matskua. :D Mutta ainakin on mun ihanat ihmiset kuvissa, joten ihan sama kuinka epätarkkoja on. 

Yks mun läksiäislahjoista :D If you can hold it in one hand I'm NOT interested

, , ,

When the storm arrives would you be seen with me, by the merciless eyes of deceit?

 
Täällä on viikko alkanut kevyesti töitten parissa. Oltiin taas maanantaina poikien kanssa keskenään kun T oli jälleen työmatkalla. Tiistaina Anna taas tuli meille yöksi, kun hänellä sattuu olemaan vapaa viikko. Tkin tuli kotiin tiistai-iltana ja meillä oli hauskaa kolmestaan juoruillessa. Tehtiin Annan kanssa banaani froyota, josta tuli yllättävän hyvää. Kukaan joka olisi nähnyt tekovaiheen ei olisi sitä kyllä syönyt. Onnistuin nimittäin kippaamaan jogurtit lavuaariin ja kaiveltiin niitä sitten sieltä blenderiin.. Seuraavana aamuna herätessä huomasin pientä ihottumaa mun naamassa, mutta päätettiin kuitenkin Annan kanssa toteuttaa meidän suunnitelma, ja lähteä kaupunkiin. Mentiin Subiacoon Jennyn kahvilaan aamukahville, jonka jälkeen suunnattiin Kings Parkiin. Kings Parkissa kävellessä mua rupes yhtäkkiä heikottaa hirveesti, mutta ajattelin sen johtuvan vaan kuumuudesta. Lähdettiin   siis vielä käymään lounaalla keskustassa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Lounaan jälkeen mulla oli edelleen sen verran heikko-olo, että lähdin suosiolla ajamaan kotiin, tarkoituksena ottaa pienet päikkärit ennen poikien hakemista. Siinä puolessa välissä matkaa torkahdin liikennevaloissa, ja tajusin, että nyt ei kaikki tosiaankaan ole hyvin. Kävin sitten hakemassa pojat koulusta ja melko pian sen jälkeen löysinkin itseni sohvalta puolikuolleena makaamasta. E:n äiti oli käymässä ja antoi mulle jotain särkylääkettä, jonka ottamisen jälkeen nukahdin saman tien. Tässä vaiheessa huomattiin myös, että mulla oli kuumekin nousussa. Seuraavan kerran heräsin illalla kun T tuli tsekkaamaan olenko elossa. Siitä lähtien en ole oikeastaaan muuta tehnytkään kuin nukkunut. Ihottuma naamassa on levinnyt kaulalle ja näyttää melko ikävältä, joten huomenna taitaa olla lääkärireissu ohjelmassa. Rauhallinen viikonloppu  siis tiedossa, ja lievästi sanottuna vituttaa. Muutenkin alkaa olla nämä päivät länsirannikolla vähissä, niin ei kyllä huvittaisi yhtään niistä tuhlata. Toivottavasti saan kuitenkin jonkun mun tytöistä houkuteltua visiitille. Ainiin, Jennykin lähtee meidän kanssa balille, JEE!

, , , ,

I said maybe you're gonna be the one that saves me

 
Täällä on ollut taas ihan mahtava viikonloppu! Meillähän oli taas useampi vaihtoehto mitä oltais voitu tehdä, mutta päädyttiin lopulta telttailuun. Perjantaina suuntasin siis töiden jälkeen Annalle, jossa vietettiin iltaa tyttöjen kanssa juoruillen pitkälti yöhön. Tiedätte kyllä niitä iltoja kun tarinaa vaan riittää ja vaikka kuinka painaa väsymys päälle niin ei vaan malta nukkua. Lauantaiaamuna sitten kammettiin itsemme puoliväkisin ylös sängystä ja suunnattiin  kaverin kämpälle jossa vaihdettiin autoa ja lähdettiin matkaan. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin eräälle farmille ja siirryttiin reissun pääohjelmaa, eli ammuntaan. Meillä oli mukana vajaa kymmenen erilaista kivääriä ja haulikko. Siinä ei kyllä paukkeelta voinut välttyä kun kuusi ihmistä ampui innokkaana. Varautukaa helvetilliseen määrään kuvia.


Kun lopulta saatiin pyssyleikeistä tarpeeksemme, otettiin suunnaksi meidän tulevan yön leirintäpaikka. Kohde ei ollut kaukana, mutta kyllä siinä hetki meni matkaatehdessä. Tiet ei nimittäin olleet mitkään kaikista helpommat, meinasi meidänkin autoilla tehdä tiukkaa parissa kohtaa.  Perillä kuitenkin odotti aivan upeat näkymät ja puolet porukasta, joten oli kyllä vaivan arvoista. Yksi pojista oli muutama vuosi sitten sattumalta kyseisen paikan löytänyt, ja siitä lähtien siellä käynyt retkeilemässä. Sijainnissa ei ollut kyllä valittamisen sanaa. Lyhyen ajomatkan päässä Perthistä, upean laakson reunalla ja vierestä löytyi vesiputous juomakelpoisella vedellä. Uimaankin pääsi halutessaa läheiseen jokeen.  Illan ohjelmaan kuuluikin sitten lähinnä maisemien ihailu, yleinen juoruilu, sekä nuotion ääressä kortin pelaaminen. Tottakai viiniä unohtamatta. Taidettiin me käydä yhtä asettakin vielä illan hämärtyessä kokeilemassa. Söin myös luultavasti elämäni parhaan pihvin. Olisi rakas siskonikin ollut ylpeä kun olisi nähnyt minut pitelemässä veristä pihviä paljaissa käsissäni ja repivän siitä paloja hampaillani. Tottakai unohtamatta marinadi/verinoroa joka valui suupielestä. Illan pimetessä ryömittiin sitten vielä kalliolle makoilemaan ja katsomaan tähtiä. Hurjan monta tähdenlentoakin bongattiin, kunnes ihmiset alkoivat hiljattain valumaan telttoihinsa tai nukahtamaan nuotion äärelle.


Sunnuntaiaamu lähtikin reippaasti käyntiin, kun ylöspäästyä suunnattiin Annan kanssa vesiputoukselle peseytymään. En ole kyllä hetkeen tuntenut itseäni elävämmäksi, kun siinä kalliolla alasti seisoessani, uskomatonta maisemaa tuijottaen samalla kun jäätävän kylmä vesi satoi niskaan. Väsättiin sitten vielä porukalla aamupalat nuotiolla, jonka jälkeen ruvettiin pakkaamaan leiriä kasaan ja tekemään lähtöä. Kukaan ei kuitenkaan ollut vielä innokas Perthiin palaamaan, joten otettiin suunnaksi läheinen järvi, jonka alueelle mentiin leikkimään autojen kanssa. Muutaman kerran siinä saatiinkin kiskoa autojamme irti mudasta tai millon mistäkin mihin jumiin jäätiin, mutta pirun hauskaahan se oli. Nautittiin siinä jossain vaiheessa vielä välipalaa rannalla ja osa porukasta kävi uimassa. Itse tyydyin kahlaamiseen ja koirien kanssa leikkimiseen. Illaksi ajettiin sitten takaisin Perthiin, väsyneinä, mutta sitäkin onnellisempina.