, , , ,

I said maybe you're gonna be the one that saves me

 
Täällä on ollut taas ihan mahtava viikonloppu! Meillähän oli taas useampi vaihtoehto mitä oltais voitu tehdä, mutta päädyttiin lopulta telttailuun. Perjantaina suuntasin siis töiden jälkeen Annalle, jossa vietettiin iltaa tyttöjen kanssa juoruillen pitkälti yöhön. Tiedätte kyllä niitä iltoja kun tarinaa vaan riittää ja vaikka kuinka painaa väsymys päälle niin ei vaan malta nukkua. Lauantaiaamuna sitten kammettiin itsemme puoliväkisin ylös sängystä ja suunnattiin  kaverin kämpälle jossa vaihdettiin autoa ja lähdettiin matkaan. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin eräälle farmille ja siirryttiin reissun pääohjelmaa, eli ammuntaan. Meillä oli mukana vajaa kymmenen erilaista kivääriä ja haulikko. Siinä ei kyllä paukkeelta voinut välttyä kun kuusi ihmistä ampui innokkaana. Varautukaa helvetilliseen määrään kuvia.


Kun lopulta saatiin pyssyleikeistä tarpeeksemme, otettiin suunnaksi meidän tulevan yön leirintäpaikka. Kohde ei ollut kaukana, mutta kyllä siinä hetki meni matkaatehdessä. Tiet ei nimittäin olleet mitkään kaikista helpommat, meinasi meidänkin autoilla tehdä tiukkaa parissa kohtaa.  Perillä kuitenkin odotti aivan upeat näkymät ja puolet porukasta, joten oli kyllä vaivan arvoista. Yksi pojista oli muutama vuosi sitten sattumalta kyseisen paikan löytänyt, ja siitä lähtien siellä käynyt retkeilemässä. Sijainnissa ei ollut kyllä valittamisen sanaa. Lyhyen ajomatkan päässä Perthistä, upean laakson reunalla ja vierestä löytyi vesiputous juomakelpoisella vedellä. Uimaankin pääsi halutessaa läheiseen jokeen.  Illan ohjelmaan kuuluikin sitten lähinnä maisemien ihailu, yleinen juoruilu, sekä nuotion ääressä kortin pelaaminen. Tottakai viiniä unohtamatta. Taidettiin me käydä yhtä asettakin vielä illan hämärtyessä kokeilemassa. Söin myös luultavasti elämäni parhaan pihvin. Olisi rakas siskonikin ollut ylpeä kun olisi nähnyt minut pitelemässä veristä pihviä paljaissa käsissäni ja repivän siitä paloja hampaillani. Tottakai unohtamatta marinadi/verinoroa joka valui suupielestä. Illan pimetessä ryömittiin sitten vielä kalliolle makoilemaan ja katsomaan tähtiä. Hurjan monta tähdenlentoakin bongattiin, kunnes ihmiset alkoivat hiljattain valumaan telttoihinsa tai nukahtamaan nuotion äärelle.


Sunnuntaiaamu lähtikin reippaasti käyntiin, kun ylöspäästyä suunnattiin Annan kanssa vesiputoukselle peseytymään. En ole kyllä hetkeen tuntenut itseäni elävämmäksi, kun siinä kalliolla alasti seisoessani, uskomatonta maisemaa tuijottaen samalla kun jäätävän kylmä vesi satoi niskaan. Väsättiin sitten vielä porukalla aamupalat nuotiolla, jonka jälkeen ruvettiin pakkaamaan leiriä kasaan ja tekemään lähtöä. Kukaan ei kuitenkaan ollut vielä innokas Perthiin palaamaan, joten otettiin suunnaksi läheinen järvi, jonka alueelle mentiin leikkimään autojen kanssa. Muutaman kerran siinä saatiinkin kiskoa autojamme irti mudasta tai millon mistäkin mihin jumiin jäätiin, mutta pirun hauskaahan se oli. Nautittiin siinä jossain vaiheessa vielä välipalaa rannalla ja osa porukasta kävi uimassa. Itse tyydyin kahlaamiseen ja koirien kanssa leikkimiseen. Illaksi ajettiin sitten takaisin Perthiin, väsyneinä, mutta sitäkin onnellisempina.

Post a Comment