, , , ,

Isä olen täällä maailman toisella puolen / Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen



This post is about homesickness, which I finally experienced last thursday. I'm not going to translate this post to english just because I'm too tired to do so anymore. If someone wants a translation of this just let me know and I'll do it another day. 

Viime postauksessa jo mainitsinkin, että mulle iski vihdoin ensimmäinen koti-ikävä kohtaus. Kohtaus päätti vielä sopivasti iskeä bussissa, kun olin matkassa Brisbaneen. Mua harmittaa kovasti, ettei mulla ollut heti sen jälkeen mahdollisuutta kirjoittaa fiiliksiä ylös, sillä tämä käsi oli tuossa vaiheessa vielä melko käyttökelvoton. Yritän nyt kuitenkin takautuvasti palata niihin tuntemuksiin.


Olen useampaan kertaan täälläkin kirjoittanut siitä, kuinka on ollut outoa, ettei minuun ole koti-ikävä iskenyt. On ollut hetkiä jolloin ikävöi jotain tiettyä ihmistä tai paikkaa. Muistot kulkee koko ajan mukana ja hetkittäin tulee kaipauksia erinäisiin tilanteisiin tai hetkiin menneisyydessä. Ei kuitenkaan mitään suurta tai varsinaista ikävää joka tuntuu fyysisenä kipuna ja siitä ei vain pääse yli. Näin oli tilanne vielä viime torstaihin asti. Niinkuin edellisessä postauksessa kirjoitinkin, mulla oli ollut vähän ikävät pari päivää käden satuttamisen vuoksi. Olin siis nukkunut kaksi edellistä yötä todella huonosti kipujen takia, syönyt älyttömät määrät kipulääkkeitä, mutta kipukin oli edelleen läsnä. Tähän päälle vielä se, että kiukuttelin keskiviikkona J:lle puhelimessa ja saatiin väärinkäsityksen myötä riita aikaiseksi. Ei siis henkisesti mikään vahvin olotila.


Aamulla olin herännyt ihan hyvillä fiiliksillä, syönyt aamupalaa, napannut kahvin matkaan ja kipittänyt bussiin. Bussissakin ekat parikymmentä minuuttia meni ihan mukavasti, mutta jostain syystä aloin yhtäkkiä miettimään erilaisia asioita, eilistä riitaa J:n kanssa, tulevaisuutta, kotia, ystäviä ja kaikkea mahdollista. Mä en mitenkään kykene enää muistamaan mun ajatusten kulkua, mutta jotenkin ajauduin siihen jamaan, että kyyneliä alkoi valumaan silmäkulmista ja hengitys vaikeutua. Olin siis keskellä puoli täyttä bussia ja matkaa oli vielä pari tuntia edessä. Yritin siis ajatella muita asioita ja rauhoittua mutta eihän siitä mitään tullut. Rupesin miettimään kuinka ihanaa on sitten kun pääsen käymään suomessa, mennä mummin luokse kahville ja kokkaamaan. Istua mummin sohvalla ja jutella kaikesta kunnes nukahdan siihen. Mennä kotiin ja nähdä äiti ja Jukka. Olla äitin halattavana ja kuunnella Jukan puujalkavitsejä. Nähdä kaikki se mikä ennen oli mun koko elämä. Miltä tuntuu kun nään Sonjan, Even, Jaden, Nooran ja Senjan ensimmäistä kertaa luultavasti yli kahteen vuoteen. Kun lähden käymään Suskia ja pieniä moikkaamassa. Nähdä siskon uusi koti Tampereella. Mennä käymään Haminassa iskän luona ja viettää aikaa hänen kanssaan niin ettei toinen karkaa tupakalle kertaakaan. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin. Niinkuin arvata saattaa niin tässä vaiheessa ei todellakaan näkynyt kyynelille loppua. Mulla oli samaan aikaan niin uskomattoman iloinen, surullinen, heikko ja vahva olo. Se oli sellaista tunteiden sekamelskaa että huhhuh. Rupesin myös muistelemaan mun elämää Perthissä ja Moranbahissa, kuinka kumpikin niistä tuntuu jo älyttömän kaukaiselta ja kuinka mulla on ikävä niitäkin. Kuinka mulla on ikävä mun poikia Perthissä ja vauvaa Moranbahissa. Kuinka mua mietityttää J ja etäisyys meidän välillä. Että haluanko ylipäätänsä sitoutua yhtään mihinkään taas kun oma sydän on kuin tuuliviiri.


Kaikki mun läheiset tietää, että kärsin vielä lukio/amisaikoina paniikkikohtauksista. En muista kohtausta saaneeni nyt lähemmäs kahteen vuoteen, mutta nyt se todellakin iski. Positiivinen juttu oli kuitenkin se, että kykenin kohtauksen hallitsemaan ilman ulkopuolista tukea tai lääkkeitä. Okei ei ihan sataprosenttisesti ilman ulkoista tukea, sillä laitoin Evelle viestiä, joka onneksi sattui olemaan herellä ja sain hänelle purettua tunteita. Sillä hetkellä oli sellainen olo, että jos joku olisi tarjonnut mulle mahdollisuuden hypätä koneeseen ja lentää suoraan Suomeen, niin olisin sen ottanut. Sillä ehdolla edelleen toki, että olisin päässyt takaisin tänne muutaman viikon päästä. Mä halusin vaan niin kovasti äidin ja mummin halattavaksi etten kestä. Samaan aikaan mä vaan halusin jatkaa sitä itkemistä ja samaan aikaan saada sen loppumaan. Oli jo niin lähellä etten soittanut äidille (kello oli Suomessa jotain kolme yöllä), mutta sitten tajusin, että jos sillä hetkellä kuulen äidin äänen se itku ei oikeasti lopu ikinä.


Nyt mä vihdoin ymmärrän sen, kuinka ihmiset valittavat tuntevansa ikävän fyysisesti. Se todella tuntui siltä, kuin joku olisi puristanut mun sisuskaluja lujaa nyrkkinsä sisään ja siitä ei ollut pakenemista. Mun kohdalla tästä niin hankalaa tekee varmaan se, että tiedän etten kuitenkaan halua palata. Vaikka ikävä on kuinka kova tahansa ja hetkittäin haluaisi takaisin, tiedän että olen oikeassa paikassa tällä hetkellä. Tiedän myös edelleen syvällä sisimmissäni, etten Suomessa voisi olla enää samalla tavalla onnellinen ja sehän tässä varmaan niin paljon raastaakin. Miksi en voi olla onnellinen rakkaideni ympäröimänä? Ei, minun pitää karata niin kauas kuin mahdollista, tunta tuskaisaa ikävää ja syyllisyyttä, jotta voisin olla onnellinen. Mikä järki tässäkin on?


Tätä itkua, stressailua ja pohdintaa kestikin sitten koko bussimatkan ajan. Lopulta kahden tunnin hillittömän itkemisen jälkeen sain hiljattain rauhoitettua itseni ja pääsin juna-aseman vessaan peittämään itkusta punaiset silmäni. Hassuinta tässä oli kuitenkin se, että tunti tämän jälkeen kaikki ikävä oli poissa ja jälleen oli hyvä fiilis. Illemmallakin kun kerroin J:lle asiasta olin ihan ok eikä ajatus kaikesta enää itkettänyt. Mun kohdalla ikävä siis tuli ja meni. Varmasti tulee myös uudelleen. Tänäänkin päästin muutaman kyyneleen kun katselin Toisenlaisten äitien ensimmäistä jaksoa, jossa oli ystävieni tarina.

, ,

But I found it in a rain cloud, it was smiling down



Heippa! Viime viikko olikin sitten ylllättäen tapahtumia täynnä. Joukkoon mahtui niin sairaalareissua, koti-ikävää (tästä kirjoitan oman postauksensa) ja yhden yön pikavisiittiä Brisbaneen. 

Hey! Last week ended up being full of happenings. I ended up visiting the hospital, being homesick (I'll write a post about this) and visiting Brisbane for one night. 


Onnistuin tosiaan rikkomaan käteni tiskatessa tiistai-iltana. Yksi lasi vain yhtäkkiä halkesi kesken tiskauksen ja leikkasi mun rystysen auki. Haava oli ihan kiitettävän kokoinen ja verenvuoto ei tahtonut loppua niin millään. B yritti ensin tunkea siihen laastaria johon mä totesin että toi ei kyllä mitään auta ja sidottiin se sitten Pian kanssa jotenkin kasaan. Yöllä sitten älysin, että nyt on jotain ikävämpää kyseessä, kun en kivuilta kyennyt nukkumaan, mutta kiltisti aamulla kuitenkin tulin takaisin töihin. Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kunnes haava alkoi uudelleen vuotamaan, joten ei muu auttanut kuin lähteä käymään läheisessä sairaalassa. Siellä sainkin sitten saarnat siitä kuinka mun olisi pitänyt jo illalla tulla käymään, että nyt on valtava tulehdusriski, mutta tikata se kuitenkin täytyy. Lääkäri myös totesi, että hermon olen ilmeisesti leikannut ja komensi mut pariksi päiväksi lepoon. Onneksi mulla olisi jokatapauksessa ollut vain lyhyt päivä tiedossa ja torstai vapaa joten en joutunut paljoa töistä poissa olemaan. Ja hermon olin tosiaan leikannut, sillä kipu ei vaan helpottanut vaikka kuinka erilaisia kipulääkkeitä kiskoin. Pakko kyllä antaa kehuja Kingaroyn sairaalan henkilökunnalle. Hoitajat olivat aivan ihania ja auttavaisia, täyttivät mun lappuset mun puolesta, sillä kirjoittaminen oli tällä kädellä hieman hankalaa. Lääkäri taas oli erittäin ammattitaitoinen ja mukava ja tikitkin on todella siistin näköiset. Ja medicare kortin ansiostahan mun kukkaroa tämä ei rokottanut senttiäkään. Eli muistakaa kaikki suomalaiset se kortti hakea heti kun tulette!!

So I managed to hurt my hand on tuesday night when I was doing the dishes. One glass just suddenly broke and cut my knuckle open. It was fairly big for a cut like that and just did not wanna stop bleeding! B first tried to but a band-aid on top of it but well obviously that didn't work so we tied it up with Pia. At night I realized that there was something more wrong cause I couldn't sleep at all because of the pain. I tried to go work in the morning, but it started bleeding again so I went to the hospital. The guys t the hospital weren't happy at all. They said that I should've come there straight away when it happened that the risk of an infection will be really big now but they will still need to stitch it up.  And obviously I had cut a nerve cause the pain was ridiculous for a cut like that. I have to say that the nurses and doctors in Kingaroy hospital were really good. They treated me really well and helped me to fill up my forms because it was hard to write with this hand. Thank you. 


Keskiviikko mulla menikin sitten pääosin lepäillessä ja lääkecoctaileja nauttiessa. Torstaiaamuna hyppäsin bussiin ja kohti Brisbanea. Lähdin siis J:tä tapaamaan. Alunperin hänen oli tarkoitus tulla käymään täällä, mutta muutaman mutkan tullessa matkaan todettiin, että on helpompaa jos tavataankin Brisbanessa. Mun bussihan oli perillä jo ennen puolta päivää, kun taas J saapui joskus myöhemmin iltapäivällä. Vietin sitten muutaman tunnin shoppaillessa ja kahvilla käymisessä. Löysin todella söpön pienen kahvilan jostain sivukujalta, jossa vietin reilun tunnin lattea juoden ja sisustuslehtiä lukien. Laitoin vielä puhelimen tarkoituksella pois ja keskityin rauhassa lehtien selailuun. Oli kyllä aivan ihana pieni rentoutumishetki ilman puhelinta ja kellosta tietämättömänä. Tätä täytyy tehdä useamminkin.

On wednesday I wasn't able to do much more than rest. The next morning I jumped into a bus which took me down to Brisbane. I went to see J. In the first place he was supposed to come here, but couple of things came in between so we decided that it will be easier to meet in Brisbane. His flight wasn't there before later in the afternoon so I spent the day shopping and having coffee. I found this really cute cafe in this little alley and I spent over an hour there enjoying my latte. I put my phone away and focused on reading these design magazines. It was so relaxing. Having no idea about the time and not texting with anyone or checking Facebook etc. I really should do that more often.



Tapasin J:n sitten iltapäivästä hotellilla. J oli varannut meille ihanan hotellin aivan keskustan ja puutarhojen vieressä. Meillä oli jopa jokinäköala huoneesta. Illalla me ei paljoa saatu aikaiseksi. Käytiin syömässä ja katselemassa kaupungin valoja Kangaroo Pointilla. Aamulla jouduttiinkin lähteä liikkeelle suhteellisen ajoissa, sillä edessä oli pitkä päivä autossa, Kingaroyhin ja takaisin. Tai no, mähän jäin Kingaroyhin. Mulla oli kuitenkin iltapäivästä töitä ja J:nkin piti olla iltaan mennessä takaisin Brisbanessa. 

So I met J in th afternoon when he finally got there. We didn't get up to much. Went out for dinner and had ice cream at the kangaroo point watching the city lights. We were back at the hotel pretty early. Unfortunately we needed to get up fairly early in the morning, cause J had a long day driving ahead. He dropped me back to Kingaroy.  I needed to be at work by the afternoon.



Viikonloppu kului töitä tehdessä. Meillä oli myös tosi hauskat afterworkit lauantaina Pian, pomojen ja parin niiden kaverin kanssa. Mulla on niin mahtavaa videomateriaalia poikien "sliding competition"ista, mutta tällä wifillä niitten lataamiseen menisi ikuisuus.

The weekend went past working. We also had super fun after work on saturday night with Pia, our bosses and couple of their friends. I would love to upload some videos of our sliding competition but with this wifi it would take ages.

, , , , , , , ,

And I said, what about breakfast at Tiffany's?



Moikka! Arki pyörii Kingaroyssa tavalliseen tapaan. Pakko myöntää, että on ollut kyllä kova pudotus au pairin arjesta normaaliin reilun neljänkymmenen tunnin työviikkoon. Tänään mulla sattui olemaan vapaa päivä, ja heräsin puoli kahdelta päivällä, hups. Syynä tosin pitkä ilta eilen. Täällä sattui reilu viikko sitten ulosajo, jossa autoa ajanut reilu parikymppinen nuori kuoli. Eilen oli siis hautajaiset ja niiden jälkeinen "wake" järjestettiin meidän baarissa. Väkeä siis riitti ja me työntekijät juostiin non-stoppina kolmesta puoleen yöhön. Ilta oli onneksi suhteellisen onnistunut vaikka kyyneliäkin tottakai riitti. Mutta sehän kuuluu asiaan. 

Hey ! Life in Kingaroy has been pretty basic. Work, gym and relaxing. I have to admit that I have been pretty exhausted with having a real job after being an au pair. Today I had a day off and I woke up at half past one. Oops. Well my excuse is that I had a really long day yesterday. There was an accident bit over a week ago where this young guy passed away. Yesterday was his funeral and the wake was held in our bar. We were running non-stop from 3pm till midnight, there were so many people here. Luckily everything went well. 

Muuten täällä on taas päivät kulunut tyypilliseen tapaan. Töitä, salia ja laiskottelua. Sunnuntaina kävin tosin Tomin farmilla ratsastamassa ja ampumassa. Ensimmäistä kertaa kokeilin ampua kenguruita, mutta en saanut yhtään osumaa. :( En tiedä sitten oliko syynä se, että olin vain paska tähtäämään, vai siinä että olin paska tähtämään juuri siksi, että elävän olennon ampuminen alitajuntaisesti jännitti. Yhtä taisin hieman nirhaista luodilla sekopäisestä pomppimisesta päätellen. Eloon se kuitenkin jäi ja iloisesti loikki pakoon, ettei kyllä kovinkaan suurta damagea tullut aikaiseksi. 

Last sunday I went for a ride and shoot with Tom. First time in my life I tried to shoot a kangaroo, but I didn't get any. I was really bad, the first ones were just there and I still didn't get them! Oh well actually I might've hit one a bit but didn't really hurt it. Which is good tho cause I would feel super bad if I would've caused a real damage but not killed it. I don't know was I just shit at aiming or was I shit because I was a bit nervous of shooting a living animal. Well I'll never know I guess. But I'm definitely going to try again.

Annakin saapui tänne perjantaina, ja olen ollut asiasta sekä iloinen, että vittuuntunut. Ihanaa tottakai oli saada tyttö takaisin, mutta kyllä se huoneen jakaminen hieman vituttaa. Kaikki minut tuntevat myös tietää kuinka lyhyt pinna mulla on, erityisesti kun on kyse mun hyvistä ystävistä.  Moi Jade. Elikkä sille päälle sattuessani ihan sama mitä Anna tekee tai sanoo niin mulla palaa hermo ja se ei sitten todellakaan jää kenellekkään epäselväksi. Siinä taas piirre jota voisin ruveta itsessäni kehittämään... :D

Anna finally arrived on friday. At the same time I'm super happy about it but a little annoyed as well. Don't take this the wrong way hun. It was just good having some alone time but well I did miss her of course and I'm happy to have her back. Not happy about sharing a room tho lol. 

Varasin myös lennot Balille viime viikolla. Lennetään nyt sitten 14 päivä Brisbanesta sinne, ja Darwiniin lennetään parin viikon lomailun jälkeen. Suunnitelmia ei vielä suuremmin ole. Tarkoituksena on siis mennä tapaamaan Anna-siskoani ja hänen poikaystäväänsä. Ei myöskään aiota pysyä Balilla vaan suunnataan mahdollisesti Lombokiin tai jonnekkin muualle. Australiasta mun matkaan lähtee saksa- Anna, ja mahdollisesti myös J. En malta odottaa !! Ja Balin jälkeen tosiaan tarkoitus on vihdoinkin tehdä meidän roadtrip koko outbackin halki, elikkä Darwinista Adelaideen. Ei olla vielä päätetty toteutuuko reissu omalla autolla, kimppakyydillä vai bussilla, mutta sitä kerkeää vielä pohtimaan. Me ollaan niin innoissamme että paikoillaan pysyminen tekee kyllä tiukkaa!

And one more thing. We booked our flights to Bali! We are flying out at the 14th and I couldn't be more excited. I'm meeting my sister who I haven't seen in over a year?? And also meeting her boyfriend who I've only met through Skype so far. Awesome! We are planning to go to Lombok or somewhere else, not to stay in Bali. Anna is also coming with me from Australia and after our two weeks holiday we are flying to Darwin. Then we are finally doing our trip through the outback down to Adelaide. I can't wait!!

Mitäs ootte mieltä näistä postauksista ilman kunnollisia kuvia tai kuvia ollenkaan? Itseäni ärsyttää ja paljon, mutta täällä nyt ei paljoa kuvattavaa ole ja kamera on pysynyt visusti laukussaan. Olis kuitenkin ihan kiva kirjoitella kuulumisia silloin tällöin joten antakaa palautetta. :)

What do you guys think of these post with shit pictures or completely without them? It annoys me but what do you think? I won't be carrying my camera around here cause I wouldn't use it anyway but might be nice to write something every once in awhile still? And also, is this text too light to read?



, , , , ,

Brisbane

Moikka! Mulla on ollut melkoisen kiireiset pari viikkoa joten on kirjoittelu vähän jäänyt. Kyllähän noita vapaapäiväikin on ollut, mutta ne nyt on lähinnä kulunut koomaillessa ja salilla käydessä. Täällä ei kyllä paljoa tekemistä riitä. Sunnuntaina jos lähdet kaupungilla kävelemään niin missään ei näy ristinsielua. Työt kuitenkin sujuu ihan hyvin ja yleensä meillä on ihan hauskaakin tiskin takana. Asiakkaatkin ovat suurimmalta osalta mukavia, vaikka idioottejakin sekaan tottakai mahtuu.

Hey! I've been quite busy in the last couple of weeks so haven't had time to update my blog. I have had days off but cause we don't have wifi in our rooms it's bit hard. This town is really boring. I feel like only thing people do here is drinking. Well I don't really mind cause I came here to save money, but well it would be nice to have at least something else to do than work + gym. 



Palataanpa nyt kuitenkin vielä sinne Brisbaneen, josta lupasin vielä päivitellä. Noosa reissun jälkeen sunnuntai-iltana siirryttiin seuraaville hosteillemme. Kyseessä oli viiden opiskelijapojan kämppä, ja kuten tästä voi jo päätellä, niin talo oli melkoisen saastainen. Pojat olivat kuitenkin hauskoja ja sijainti oli todella hyvä, joten meillä ei valittamista ollut. Maanantaina lähdettiin sitten aamusta kaupunkiin seikkailemaan, ja mä olin kyllä niin pettynyt! En oikein tiedä mitä Brisbanelta odotin, mutta joka tapauksessa se alitti jokaiset odotukset ja pahasti. Kaupunki oli jotenkin todella ruma ja epämiellyttävän oloinen. Southbankia oli kehuttu ehkä parhaimpana spottina, mutta eipä siinäkään mitään mielenkiintoista ollut. Päivä kuluikin sitten edes taas kuljeskellessa ja hieman shoppaillessa. Mulla on pitkään ollut etsinnässä kunnon aurinkolasit ja päädyin nyt sitten lopulta Raybanin Aviatoreihin. Näähän ei mun makuun ihan täysin natsaa, mutta en nyt vuoden etsinnällä ole parempiakaan löytänyt joten luovutin ja ostin nämä. Mun lemppari aviatorit olisi Pradalta, mutta ne on muutaman vuoden vanhaa mallistoa joten ei löydy enää.

I promised to tell you something about our day in Brisbane before we came to Kingaroy. So after Noosa we moved to our next couchsurfing  place, which was with 5 student guys. The house was... Well a bit messy. But the boys were lot of fun and it was a good location so we had a good time. On Monday we went to the city to explore a bit and well, I was really disappointed. I don't know what I was expecting from Brissy, but it really didn't meet any of my requirements for a nice city. I did not like it at all. We spent the day mostly walking around and doing some shopping. I needed new sunnies and finally bought Raybans. They are actually not my favorites, but couldn't find any better ones so settled with them for now. We also visited the botanical gardens which was more like a park. 



Illalla käytiin sitten vielä italialaisessa syömässä ja istuttiin poikien kanssa talolla. Meillä oli siis loppupeleissä ihan mukava päivä, mutta kaupungille en kyllä ollenkaan lämmennyt. Tiistaiaamuna odottikin aikainen herätys, sillä bussi Kingaroyhin lähti jo kahdeksan jälkeen.  

We went for a one Italian restaurant for a dinner and just hangout at the house with the boys. So we ended up having good time in Brissy, but I'm not keen on going back there at all. On Tuesday morning I had an early wake up cause my bus to Kingaroy left around 8am.


, , , , , , ,

Noosa

Vietettiin tosiaan muutaman päivän loma Noosassa ja Brisbanessa Annan kanssa Moranbahista lähdön jälkeen. Lennettiin Lauantaina Mackaysta Brisbaneen, jossa yövyttiin ehkäpä maailman suloisimman couchsurfing miehen luona. Kyseessä oli noin 75-vuotias mies, joka oli itsekin nuorempana matkustellut ja ei oltaisi parempaa hostia couchsurfing kokeilullemme toivoa. Jos joku ei tiedä couchcurfing käsitettä, niin kyseessä on internetsivusto, jonne voi rekisteröitä surffarina, hostina tai molempina ja ajatuksena on siis ihmisten tapaaminen ja ilmaisen yöpaikan tarjoaminen/löytäminen. Tää meidän hosti oli sitten aivan uskomaton. Hän ilmoitti hakevansa meidät lentokentältä ja kokkaili meille illallista molempina iltoina, shampoot ja aamupalatarvikkeet ja kaikki löytyi valmiiksi couchsurffaajille ja ties mitä. Älyttömintä oli se, että hän lainasi meille sunnuntaina autoaan että päästiin tekemään reissu Noosaan! Siellä oli yöpymässä myös yksi Kanadalainen poika, joka oli hänen luonaan ollut jo viikon. Tällä oli luultavasti suuri osa sen auton lainaamiseen mutta silti! Kyllä tältä pallolta ihania ihmisiä löytyy.

I had a couple of days holiday in Brisbane and Noosa with Anna after we left Moranbah. We flew to Brissy on saturday and stayed with this awesome couchsurfing host. He was around 75 year old man and we couldn't have wished for a better host. He even picked us up from the airport and cooked us dinner both nights. He also had this Canadian guy staying there and he borrowed his car for us three on Sunday so we made a trip to Noosa. 


Sunnuntaina napattiin auto alle aamusta ja otettiin suunnaksi rannikko. Bongattiin matkalla joku random tourist drive joka vei meidät tsekkaamaan Glass House Mountainseja. Ajettiin jonnekkin lookoutille minne piti sitten vielä kävellä vajaan kilometrin jyrkkä nousu. Meillä oli päällä kesämekot ja sandaalit joten ei mikään maailman miellyttävin kiipeäminen ollut edessä. Me tehtiin Annan kanssa ihan täyttä kuolemaa kun Kevin vaan kipitteli kepeästi eteenpäin. Näkymätkään ei loppupeleissä mitkään hirveän erikoiset olleet, mutta tulipahan käytyä.

So early in Sunday morning we started driving. We stopped at the Glass House Mountains on the way which wasn't that exciting. We had to do this steep climb to the lookout which was good but nearly killed us. I really need to start exercising again lol. 


Noosaan selviydyttyä heitettiin autoparkkiin ja kipitettiin biitsille. Päivä oli todella kaunis joten makoiltiin siinä muutama tunti rusketuksesta unelmoiden ja meressä pulahdellen. Suomalaiseen makuun vesi oli aivan täydellistä. Juuri sopivan viileää ja raikasta. Rannalla loikoilun jälkeen suunnattiin surffiklubille lounaalle. Iltapäivästä käytiin vielä heittämässä seitsemän kilometrin lenkki luonnonpuistossa, jonka jälkeen oli aika suunnata takaisin Brisbaneen. 

In Noosa we focused on lying at the beach and having a couple of dips in the ocean. The water was absolutely perfect. We also had lunch at the surf club and went for a nice little afternoon walk in a national park. The weather was just perfect for a day like that and we had a really good time. 


Brisbanessa käytiin vielä meidän hostin luona illallisella, jonka jälkeen Kevin + Barry heittivät meidät meidän seuraavan hostin luokse. Maanantaina vietettiin sitten city-päivä Brisbanessa, mutta siitä lisäilen kuvat sitten toisella kertaa. 

When we got back to Brisbane we had dinner with Kevin and Barry. After dinner they dropped us off to our next hosts. On monday we had a city day in Brisbane but I'll add the pictures from that another time.