, , , , , ,

Fitzroy Crossing

Ollaan oltu kohta viikko Sydneyssa ja reissu alkaa olla ohi. Tahan valiin kuitenki arkistopostaus reissun alusta, toivottavasti laatu on ok, silla ensimmaista kertaa postailen talla iphone sovelluksella.

We've been almost a week in Sydney and the trip is pretty much done now. Just posting one of the stops from the beginning of our trip. Will catch you with the newer ones hopefully soon!


KARJATILAN ARKEEN TUTUSTUMISTA. Ensimmäinen kohde Broomesta lähdettyä oli Fitzroy Crossing. Pieni kylä sijaitsee lännessä Broomesta. Linda suoritti farmiduuninsa eräällä karjatilalla täällä, jonne mentiin vierailulle. Viihdyttiin lehmien joukosssa viikonlopun yli, jonka jälkeen oli aika taas jatkaa matkaa. Oli todella jännää päästä näkemään se paikka, jossa Linda vietti neljä kuukautta ensimmäisestä vuodestaan ja josta oli kuullut niin monia tarinoita. Olin myös jälleen onnessani päästessäni nauttimaan farmielämästä, edes muutamaksi päiväksi.

First stop on our trip was Fitzroy Crossing, or to be more exact a cattle station close by. Linda did her rural work in there, so we decided to pay a visit on our way past. We were surrounded by cows over the weekend. It was pretty cool to get to see the place where Linda spent four months of her first year in Australia. We had heard so many stories of the place and the people there. And obviously, I was excited to get to enjoy the farm life again even just for couple of days.


Viikonloppuun mahtuikin sitten vaikka mitä. Ensimmäisenä iltana käytiin veneajelulla ja hypättiin neljäntoista metrin korkuiselta kalliolta veteen. Taas sain pettyä siihen ettei kokemus ollut yhtään pelottava, hauska kylläkin. Illalla käytiin kylässä syömässä ja takaisin päästyä jatkettiin juttua myöhään yöhön. Käytiin vielä yöllä uimassa rupisessa lammikossa ja ajeltiin ympäriinsä autoilla ja moottoripyörillä ihan muuten vaan. Hauskaa oli. Seuraava päivä meni pitkälti koomaillessa, käytiin me jossain vaiheessa uimassa. Illalla muut lähtivät jälleen kylille, mutta mä simahdin. Tytöt olivat tulleet kysymään mua mukaan ja mä olin vaan maannut siinä sängyssä, pidellyt päätäni käsilläni ja tuijottanut niitä hokien joitain sanoja suomeksi. Tästä voitte siis päätellä kuinka väsynyt olin. :D Tytöt sanoivat, että näytin jopa pelottavalta kun olin niin sekava, hups. Illalla kun kaikki tulivat takaisin mä kuitenkin heräsin jälleen, sopivasti kun muut menivät unten maille. Score. Istuskelin ulkona kunnes yksi pojista, joka sattui olemaan myös hereillä, huomasi mut ja mentiin vielä ruokkimaan vasikat. Kun pikkuiset olivat saaneet ruokaa masuihinsa, me mentiin vielä toimistoon katselemaan kuvia ja videoita. Oli ehkä maailman sominta syöttää pari viikkoista vasikkaa tuttipullolla. Suunnittelin jo kovasti yhden kidnappaamista, mutta tytöt eivät lämmenneet mun idealla. Yksi niistä vauvoista oli niin soma etten kestä, se seurasi mua (noh, kaikkia) kuin pieni koiranpentu ja kerjäsi kokoajan haleja.

The first nights we went for a boatride and jumped off a thirteen metre high cliff into the water. We also went for a dinner in town and after getting back kept on partying the whole night. During the night we had a swim to a near by spring and drove around with cars and motorbikes just for fun.  Like you can guess, the next day we didn't get up to much. Just relaxing and going for a swim to another spot again. Everyone else went to the town again that night but I managed to pass out and didn't get to go. The girls did come to ask me with them but I had been just staring at them and saying random things in finnish. I can't remember any of this so yeap I guess I was pretty tired. After they came back and went to sleep I woke up and surprise, wasn't even tired anymore. I ended up feeding the calfes with one of the boys and looking at some pictures and videos of the place. The calfs were the cutest. They needed to be bottlefed and gosh I just wanted to steal one of them with me. That little baby was just following me (well, everyone) like a little puppy and asking for cuddles all the time.


Seuraava tekstinpätkä tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, joten haluan jo valmiiksi muistuttaa, että kyseessä on minun blogini, jossa käsittelen haluamiani asioita. Kommentit ovat kuitenkin enemmän kuin tervetulleita, kunhan ne on asiallisesti kirjoitettu.

Meidän oli alunperin tarkoitus lähteä jatkamaan matkaa sunnuntaina, mutta päädyttiin vielä jäämään yhdeksi päiväksi. Onneksi näin. Istuttiin aamupalalla kun yksi pojista tuli kiväärin kanssa ja viittoi mua luokseen. Oltiin edellisenä iltana juteltu metsästämisestä ja olin valittanut siitä kun viime kerralla feilasin enkä saanut mitään. No nytpä takapihalle oli kerääntynyt joukko wallabyita ja pääsin kokeilemaan uudelleen. Tällä kertaa hieman voitokkaammin tuloksin ja nyt voin sanoa ampuneeni niitä kolmin kappalein. Mä en vieläkään ihan ymmärrä mikä mua siinä metsästämisessä niin kiehtoo, olenhan ihan älyttömän eläinrakas ja rakastan nimenomaan villieläimiä suuresti. Ehkäpä wallabyiden ja kenguruiden valtava määrä ja tuholaisuus oikeuttaa asiaa mulle jollain tavalla? En tiedä. En  kuitenkaan missään nimessä näe syytä täysin turhalle tappamiselle.

On sunday I pretty much started my morning by shooting some wallabies. We had just had brekkie when one of the boys came with a gun and told me to follow him. We had been talking about hunting the night before so he knew I was keen on it. There was few wallabies on the backyard so he gave me the gun and told to have a go. And so I did. I managed to shoot three of them this time. I still don't really understand what is it with hunting that excites me so much. I love animals, especially the wildlife. But I still love hunting. Can't help it. Although, I don't accept killing animals for completely no reason.


Loppupäivä vietettiinkin sitten laitumilla aitoja korjaillessa ja puita myrkyttäessä. Oli kieltämättä aika tuskaisaa kävellä siellä järkyttävässä kuumuudessa ja paahteessa myrkkyä heitellen. Onnistuttiin vielä hajoamaan ryhmänä ja pyörällä kulkeva vesilähetti ei meinannut meitä aina edes löytää. Yhdessä vaiheessa oltiin ihan täysin eksyksissä, mutta löydettiin kuitenkin lopulta toisemme. Kokemus sekin. Kohokohta päivälle olikin ehdottomasti helikopteriajelu. Australiassahan suuri osa farmareista käyttää helikoptereita karjan kokoamiseen, tai kuten tällä kertaa, myrkyttämiseen. Mä en ollut aiemmin helikopterissa ollut ja ai että mä nautin siitä. Oli ihanaa päästä lentämään ja ihailemaan maisemia yläilmoista. Etenkin kuin kuskina oli henkilö jonka tavoitteena oli saada mut pelkäämään. Kokeilin myös ohjata siitä pelkääjänpaikalta ja herranjumala en ole ikinä ajatellutkaankuinka vaikeaa se voikaan olla! Pienen pieni virheliike ja olet kuollut. Aika hurjaa.

For the rest of the day we headed to the paddicks to fix fences and poison weeds. I can tell you that walking in that heat and throwing poison over the trees is not the most enjoyable way to spent your day. Especially when everyone manages to lose eachother and there is only one person on a bike who has the water. Smart. Well at least now I've experienced being lost in the bush in Australia, lol. There was another highlight for the day tho. I got to go to a helicopter ride! I had never been on a helicopter before and it was so much fun. If you didn't know, in Australia lot of farmers uses helicopters for mustering, and well this time poisoning. It was amazing to get to see the landscape from up in the air, especially when the pilots goal is to get me scared. Didn't manage, sorry mate.


Viimeisenä iltana suunnattiin vielä uudelle veneajelulle ja pitkälle uinnille. Taas yksi hetki lisää unohtumattomien hetkien listaan. Joessa kelluminen tähtitaivaan alla bisse kädessä parhaassa seurassa. Haluan takaisin kiitos.

For the last night we took the boat out again. One amazing moment for my list of unforgettable moments again. Floating in the river, holding a beer and watching the stars with the best company. Take me back please.

Post a Comment