The question ain’t if but when


Tänään oli vihdoin ansaittu vapaapäivä. Asioita olisi ollut hoidettavaksi vaikka millä mitalla, mutta kuten voitte kuvista päätellä niin ei taas mennyt ihan niinkuin piti. Naapuriin on avattu uusi Coles (paikallinen supermarket), jossa lähdin tänään piipahtamaan. Tein jo sisälle astuessa suuren virheen nappaamalla ostoskärryt korin sijaan. Tätä päätöstä sain katua oikein olantakaa siinä vaiheessa, kun tuli aika raahata se kasa ruokaa kotiin, apostolinkyydillä tottakai. En edes muista millon olisin seonnut noin pahasti ruokakaupassa. Se hyväksyttäköön, sillä en ole kunnon ruokaostoksilla käynyt useampaan viikkoon. Meillä on nimittäin töissä sellainen diili, että kun tekee kuutta tuntia pidemmän vuoron, saa ilmaisen ruuan. Kuten arvata saattaa syön siis suurelta osin duunissa ja kotona ei pahemmin tule kokkailtua aamupalaa kummempaa.



Rupesin tänään myös käymään kuvia läpi ja totesin että nyt on kyllä aika vihdoin ruveta niitä lisäämään tänne blogiinkin. Niin paljon upeita muistoja reissuilta, joita olisi ihana päästä jakamaan. Valitettavasti meillä on parhaillaan school holidaysit menossa, joka tarkoittaa pirusti lisää työtunteja. Minulle sattuikin hauska tapahtuma töissä pari päivää sitten. Meillä oli täysi kaaos menossa ja olin yksin vuorossa (oli meillä manageri toimistossa ja tyttö baarissa mutta eipä niistä apua ollut). Palasin siis tauolta ja koko paikka oli sekaisin, likaisia pöytiä, asiakkaita palvelematta ja illalliskattaus tekemättä. Siinähän sitten sopivasti pomo kertoo, että meille on tulossa joku trialiin ja hän haluaa minun esittelevän hänelle paikat ja "kouluttamaan" hänet iltaa varten. Että joo kiva kiitos ihan kun ei olisi jo muutenkin kiire. Kirjaimellisesti sitten juoksin ympäri ravintolaa yrittäen saada kaiken valmiiksi samalla kun pistin trialin opiskelemaan menuja läpi. Yksi pöydistä tuli vielä sopivasti maksamaan. Pahoittelin heille kovasti puutteellista palvelua, mutta asiakas vaan nauroi ja sanoi että ei huolta, hän kyllä tietää miten nämä hommat menee. Hän kertoikin omistavansa ravintolan lähistöllä ja että hänen aviomiehensä oli juuri sanonut, että heidän pitäisi napata minut sinne töihin.  Käteen jäi sitten työtarjous ja kahdenkymmenen dollarin tippi. Tässä tätä Australian "työnhaku"kulttuuria parhaimmillaan. :D


Tämä päivä vierähti siis kokkaillessa, joogaillessa ja blogin ulkoasua päivittäessä. Kyllä mä vähän koulujuttujakin edistin. Ihan vähän vain. Huomenna menen onneksi vasta illallisvuoroon, joten tarkoitus olisi ainakin pari tuntia opiskella ennen töihin lähtöä. Katsotaan miten sen käy. 

Niin, ja miltä tämä uusi ulkoasu näyttää? Mun makuun ainakin paljon tyylikkäämpi ja freesimpi kuin aiemmin. 

Post a Comment