, ,

Työpaikkabileet

Heippa hei! Viikko on taas alkanut tyypilliseen tapaan töitä tehden ja lepäillen. Harva se päivä unelmoin vähemmän väsyttävästä työstä ja lyhyemmistä viikoista, mutta onneksi tämä ei ole pysyvä ratkaisu. Meillä olikin viime viikolla duunipaikan pippalot. Taino, miten sen nyt ottaa. Mentiin työpaikan viereiseen puistoon ja raahattiin sinne ruokaa ja alkoholia duunista pomon komennuksella. Ja sitä kyllä sitten riitti vaikka naapureillekkin jaettavaksi. Yli puolet työporukastakin puuttui (osa joutui toki olla pitämässä ravintolaa pystyssä) mutta mitä pienistä. Paikalle saapuneilla oli hauska päivä.



Aloitettiin jo joskus puolenpäivän aikaan, joten meno yltyi kieltämättä aika riehakkaaksi loppua kohti. Puistosta jatkettiin sitten vielä työpaikalle ja pyörähdettiin me muutamien kanssa läheisessä pubissakin. Maanantai-ilta kuitenkin kun oli kyseessä niin mäkin seikkailin kotiin jo ennen yhdeksää. Tälläinen päivä oli kyllä ihan kivaa vaihtelua, sillä meillä on duunissa vähän sellainen meininki, että henkilöstö vaihtuu melko tiuhaa tahtia. Hyvänä esimerkkinä sanottakoon se, että managereita ja supervisoreita lukuunottamatta mä olen toisiksi pitkäaikaisin työntekijä asiakaspuolella.  Työkavereiden kanssa ei sillon jaksa eikä kerkeä niin suuresti ystävystyä, vaikka tahtoisikin. Ihania tyyppejä sieltä kuitenkin löytyy ja töihin on sen kannalta (lähes) aina kiva mennä. :) Keittiötä ja managereita lukuunottamatta jokainen meistä taitaa olla reissaaja tai opiskelija, joten kaikki ollaan aika samaa ikäluokkaa. Jokaiselle tämä työ on siis polku muita unelmia kohti.


Olen kyllä monesti pohtinut minkälaista olisi olla Suomessa töissä ravintolassa. Veikkaisin sen olevan aika erilaista. Työkokemukseni Suomesta on lähinnä myynnin puolelta, ja näitä nyt ei voi keskenään verrata. Yksi uskomattomimpia asioita on se, että Suomessa ihmiset käyvät kolmen vuoden ammattikoulututkinnon työskennelläkseen tarjoilijana? Siis ihan oikeasti. Ei tämä mitään ydinfysiikkaa ole. Täällä riittää kun kävelet ansioluettelo kädessä ravintolaan olemattomalla kokemuksella, puhut itsellesi koevuoron ja ta-dah, sinulla on uusi työpaikka. Onhan tässä toki oppimista noviisille ollut, mutta ei siinä viikkoa paria pidempään mennyt että homma sujui kuin vettä vaan. Täällä työskentelyn jälkeen en varmasti myöskään tottuisi Suomalaiseen asiakaspalveluun. Naureskelin tässä kaverille yksi päivä, että jos mä nyt tulisin Suomeen tarjoilijan pestiin, saisin varmasti päivässä potkut asiakkaiden asiattoman kohtelun ja henkilökohtaisten asioiden utelun vuoksi. Ihan vaan siksi, että kysyisin miten heillä on päivä mennyt ja saisiko olla juotavaa. Täällä painotetaan sen henkilökohtaisen suhteen luomiseen jokaisen yksittäisen asiakkaan kanssa, vaikkei tippaaminen kulttuuriin kuulukaan. Mitä enemmän tiedät asiakkaistasi, sen parempi. Toinen mistä täällä pidän kovasti, on etenemismahdollisuudet. Omaa kiinnostusta osoittamalla, pääsee helposti kokeilemaan erilaisia työtehtäviä, itse opiskelen tällä hetkellä kahvien valmistusta baristapätevyyden toivossa. Myös supervisor vuoroja olen tehnyt satunnaisesti, vaikken työssä ole puoltakaan vuotta ollut. 
Sääntöjä ja rajoitteitakaan ei taida ihan Suomen mittakaavassa olla. Hygieniapasseja täällä ei vaadita kuin keittiöhenkilökunnalta. Osavaltiokohtainen anniskelupassi kyllä löytyy ja se on jokaisella tarjoilun puolella oltava. Tämänkin sai tosin netissä parissa tunnissa, eikö Suomessa siihen tarvitse käydä jonkinlainen kurssi? Näitä eroavaisuuksia voisi jatkaa loputtomiin. Ihan jännittää, että minkälainen kulttuurishokki mulle iskee ihan vaikka tavallisella ravintolavisiitillä, kunhan tulen Suomessa joskus pyörähtämään.

1 comment

  1. 1.8.2015

    Hei !

    Kun aurinko loistaa poissaolollaan ja sade ropisee kattoon ja ja ja ...
    voi lomaa parantaa oheinen herrasmies !
    http://www.elibris.fi/index.php?route=product/product&product_id=101537
    Ystävällisin terveisin
    Pom Pom

    ReplyDelete