,

Un bicchiere di rosso, grazie

Yllättävin kohde Euroopan kierroksellani oli ehdottomasti Venetsia. Venetsiasta on varmasti jokainen kuullut jos jonkinmoista tarinaa, niin kaupungin upeista kanaaleista, henkeäsalpaavasta arkkitehtuurista, sekä herkullisesta ruuasta. Itse olin kuullut Venetsiasta paljon hyvää, mutta sitäkin enemmän negatiivista; useimmiten sanojen "yliarvostettu, pahanhajuinen, sekä turistirysä" säestämänä. Tätä minäkin siis paikalta odotin, jonka vuoksi en sitä edes alunperin reitilleni ajatellut. Niinkuin jokainen matkailija tietää, suunnitelmat on tehty muutettaviksi, ja niin minäkin eksyin Venetsiaan lokakuussa. Onneksi eksyinkin.




Venetsia oli upea ja voitti hetkessä paikkansa "Tänne on päästävä takaisin" listaltani. Vietin Venetsiassa vain yhden ainoan yön. Niinkuin jo mainitsinkin, kiinnostukseni Venetsiaa kohtaan oli olemattoman pieni ja meinasin sen jättää kokonaan väliin. Ehkäpä juuri tästä syystä Venetsia hurmasi minut niin täysin. On mahtavaa eksyä paikkoihin ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Jos haluat lukea Venetsia nähtävyyksistä ja parhaista shoppailupaikoista, olet väärässä paikassa. En tehnyt siellä mitään näistä. Sen sijaan hengitin kaupungin tunnelmaa keuhkojeni kyllyydestä, nautin herkullisesta ruuasta ja uuden italialaisen ystäväni seurasta. Niinkuin blogiani aiemmin lukeneet osaavatkin jo arvata, tämäkin kokemus oli pitkälti Couchsurfingin ansiota.


Yövyin Venetsian perimmäisissä kolkissa, jonne ei turisteja eksynyt edes vahingossa. Venetsian kaduilla olisi voinut viettää viikkoja, eikä siltikään tietäisi mistä itsensä milloinkin löytää. Reissuni lyhyyden vuoksi minulla jäi vene- ja gondoliajelut välistä, mutta hostini vakuutti niiden luovan jälleen täysin erilaisen näkemyksen kaupungista. Tunnelmaa ei Venetsiasta puuttunut. Kiertelimme illan katuja pitkin ja pysähdyimme erilaisiin pieniin ravintoloihin ja cicchetti-baareihin muutamille suupaloille ja lasillisille. Istuimme veden äärellä juoden viiniä ja puhuen, mistä muustakaan, kuin elämästä. Jatkoimme samoilua aamutunneille asti. Minä pysähdyin ihailemaan jokaista näkemääni rakennusta ja kanaalia, ja ystäväni kertoi minulle tarinoita elämästään ympäri Italiaa. Kun vihdoin painoin pääni tyynyyn natisevalla vuodesohvalla, voin vaikka vannoa, että näin aamun ensimmäisten säteiden pilkahtelevan verhojen raosta.


Seuraavana aamuna astelin haikein mielin juna-asemalle ja lupasin palaavani. Niin itselleni, kuin Venetsialle. Junamatkan aikana innostukseni pääsi kuitenkin heräämään - olin matkalla tapaamaan siskoani kahden vuoden erossa olon jälkeen!

2 comments

  1. Minusta on hullua, että siellä on oikeasti noin paljon vettä ja että gondoleilla pääsee liikkumaan! Kyllä Venetsia on mun listalla ja sinne on päästävä joku päivä:) Näistä sun kuvista välittyy hyvin tunnelma. Toivottavasti pääset pian tutustumaan vielä enemmän tähän kaupunkiin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo on se kieltämättä aika uskomatonta, että autoteiden tilalla onkin vain kanaaleja. Venepaikkoja ei sitten olekaan kovin helppoa saada ja muistaakseni ne olivat melko kalliitakin. Että kyllä Venetsiassa asuminen kävelyhommiksi menee.. :) Ja mene ehdottomasti! Kun menet niin muista poistua niiltä kiireisimmiltä turistialueilta, yllätyt varmasti positiivisesti.

      Delete