Tiimalasissa

Ihan ensimmäiseksi kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille. Aihe tuntui herättävän valtavasti mielenkiintoa ja sivustoni kävijämäärät hyppäsivät kerralla pilviin! Kommentteja sateli  hurja määrä niin blogissa kuin facebookissakin. Ihanaa, kun voin olla avuksi muille asiaa pohtiville.  Kaikenlaiset kysymykset ovat siis edelleen tervetulleita!

Suunniteltiin kaverin kanssa juuri pientä viikonloppureissua, ja yhtäkkiä huomasin Suomilomani huvenneen jo puoleen. Enää reilu kuukausi, ja olen takaisin Australiassa. Eihän tämän näin nopeasti pitänyt mennä? Tuntuu etten ole vielä ehtinyt yhtään mitään. Niin monia ihmisiä tapaamatta ja asioita tekemättä. Joillekkin rakkaille en ole kerennyt edes soittaa (!!), saati sitten vierailla. Yritän olla ajattelematta ja ahdistumatta vaikka helppoa se ei ole. Seuraavat viikot tulevat kiitämään ohi ihan uskomatonta vauhtia. Tekemistä olisi vaikka muille jakaa, vaan mistää löytää aikaa sille kaikelle? Toisaalta en malta odottaa Australian aurinkoon palaamista, mutta viettäisin kyllä mielelläni hieman pidemmänkin ajan Suomessa. Miten te muut ulkosuomalaiset kestätte tätä ainaista lähtemistä?


Kuvissa näkyy muutama otos ensimmäisiltä Suomipäiviltäni. Suurimman ahdistuksen minulle silloin taisi aiheuttaa vanhojen tavaroideni läpikäynti. Siis jestas sitä vaatteiden ja romun määrää! Ei kukaan voi tarvita sellaista. Sen jälkeen, kun olet elänyt rinkasta tai matkalaukusta kaksi vuotta, vaatekaapillinen rättejä tuntuu vain ahdistavalta. Huvittavinta on kylläkin se, ettei sitä tavaraa minulla edes niin hurjasti ollut, sillä tein jo valtavan karsimisen ennen lähtöä. Nyt lähti vielä puolet lisää ja varmaan vielä yksi setti kuukauden päästä.


Joskus mietin kuinka helppoa olisi jos en olisi koskaan lähtenyt. Vaan olisinko sen onnellisempi niin? Epäilen.

Post a Comment